Kohti kestävämpää purkamista: Minkälaisia haasteita on edessä?

Edellisessä Lotuksen vastuullisuusblogissa pureuduttiin kestävän kehityksen yleiseen merkitykseen rakennuspurkamisen alalla. Kirjoituksessa eriteltiin muun muassa purkamisen käytäntöjä, joilla voidaan säästää luonnonvaroja ja hillitä päästöjä. Osa kestävistä toimintamalleista on purkuyrityksissä arkipäivää jo nyt, mutta myös parannettavaa riittää – kaikilla purku- ja rakennusalaan kytkeytyvillä sidosryhmillä. Mikä kehitystä siis jarruttaa?

Tällä kertaa nostamme pohdintapöydälle haasteita, joita alamme kestävällä kehityksellä on vielä edessään.

1. haaste: Tietoisuuden puute

Koulutus on kulttuurisen ja sosiaalisen vastuullisuuden keskeisimpiä osia. Ihmisten tietoisuus vaikuttaa tasa-arvon ja monimuotoisuuden toteutumiseen, ja samalla se on myös kestävän kehityksen voimistumisen edellytys. Hiukan yleistäen voidaan ehkä todeta, että monet rakennus- ja purkualan toimijat eivät ole vielä täysin tietoisia kestävän kehityksen merkityksestä tai siitä, miten he voivat edistää sitä omassa työssään.

Rakentamista ja purkamista koskeva lainsäädäntökin on tällä hetkellä suuressa muutoksessa: tekemistä ohjaavia ohjeistuksia ja säädöksiä odotetaan vielä ainakin uuden rakennuslain voimaan tuloon asti, eli vuoteen 2025. Tuolloin starttaa ”uuden ajan” säädösten ja vaatimusten vahvempi jalkautuminen yrityksiin ja työmaille, joka sekin ottaa epäilemättä oman aikansa.    Purkuala luokitellaan virallisesti, ainakin vielä toistaiseksi, rakentamisen alle. Tämä on eittämättä ainakin osasyy myös sille, että purkamiseen ei ole saatavilla kunnollista koulutusta. Tarjolla ei ole minkään koulutusasteen opintokokonaisuutta, joka voisi suoraan toimia tietopohjana myös kestävämmälle purkamiselle. Ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin huomioivan purkamisen mallit opitaan tällä hetkellä kokemuksen kautta.

Kun kestävään kehitykseen liittyvä tietoisuus lähivuosina lisääntyy, se toivottavasti ravistelee ihmisiä hereille myös purkualan koulutukseen liittyen. Ja kun keskustelu saa uusia foorumeja, samalla aukeaa laajempia mahdollisuuksia ajattelutapojen muutokselle, alan kehitykselle ja mikä tärkeintä, vaikuttaville toimenpiteille.

2. haaste: Kustannukset ja niiden jakautuminen

Kestävien käytäntöjen omaksuminen vaatii usein investointeja uusiin laitteistoihin. Sähkötoimisuus on kevyemmissä työkaluissa jo nyt arkipäivää. On varmaa, että myös raskaampi konekanta ottaa ensimmäiset askeleensa samaan suuntaan lähivuosina. Koneet ovat yksi purkuyritysten suurimmista kulueristä, ja niiden uudistaminen kasvattaa kustannuksia ainakin hetkellisesti erittäin merkittävästi. Tilanne on haaste kaikille – alan pienemmille toimijoille mahdollisesti jopa ylitsepääsemätön sellainen.

Sähköistymisen lisäksi työkoneissa käytettävät uusiutuvista materiaaleista valmistetut polttoaineet ja hydrauliikkaöljyt ovat toistaiseksi laajemmassa käytössä olevia fossiilisia polttoaineita kalliimpia. Polttomoottorilla varustetut työkoneet pystyvät käyttämään uusiutuvista materiaaleista valmistettuja polttoaineita, mutta vielä toistaiseksi kulutus on tällöin suurempaan kuin fossiilisia polttoaineita käytettäessä. Eli kustannuksen nousevat, kun hankintaan kestävämpää menovettä.

Jotta koko purkuala voi muuttua paremmaksi, on tärkeää löytää keinoja kannustaa ja tukea kestävän kehityksen käytäntöjen omaksumista isossa kuvassa ja kaikkien kesken. Yritysten yksilölliset tilanteet huomioivan keskustelun avulla voidaan lisätä ymmärrystä, tunnistaa haasteet ja löytää ratkaisuja, kuten investointeja helpottavia taloudellisia kannustimia, esimerkiksi hankerahoitusten muodossa.

3. haaste: Lainsäädäntö sekä sen toimeenpano ja valvonta

Vielä 20 vuotta sitten rakennuspurkuala oli Suomessakin kuin villi länsi: kiinteistöjen rakennuksia pistettiin kumoon kovalla kiireellä ja sen enempiä suunnittelematta. Purkutyömaiden jätehuolto saattoi usein toimia ”kippaa siihen samaan kasaan” -periaatteella, milloin minnekin. Valitettavasti.

Nyt on toisin. Suunnittelu, lajittelu ja uudelleenkäyttö ovat tämän päivän sanoja.

Kestävän kehityksen edistäminen purkualalla edellyttää kuitenkin yhä edelleen tiukempia nimenomaan ympäristöön liittyviä standardeja ja määräyksiä sekä niiden toimeenpanoa ja valvontaa.  

Hallinon ja valvontaviranomaisten on otettava asiassa vahva rooli, luotava selkeät ja yhtenäiset säännöt sekä varmistettava toimeenpanon tuki ja valvonta. Lisäksi on erittäin tärkeää käydä vuoropuhelua alan toimijoiden kanssa, jotta he osaavat varautua ja voivat sitoutua muutoksiin. Kestävät ratkaisut ovat mahdollisia ainoastaan aidosti yhdessä tekemällä.

Kunnolliset siirtymäajat ja yhtenäinen valvonta takaavat kaikille alalla toimiville tasa-arvoisen markkinan ja samalla vältytään tulkintavirheiltä. Pitkät lupien käsittelyajat ja maakuntakohtaiset erovaisuudet toimintatavoissa eivät edesauta kehitystä, ja ne asettavat purkualan toimijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan.

4. haaste: Uudelleenkäytettävien materiaalien markkinat

Neljäs kestävän kehityksen haaste on purkamisessa syntyvien uudelleenkäytettävien rakennusosien, kalusteiden ja purkumateriaalien vastaanotto- ja markkinapaikat sekä markkinan ”olemattomuus” ylipäätään. Laki velvoittaa purkuyhtiöitä jo nyt tiettyjen materiaalien lajitteluun ja niiden saattamiseen takaisin kiertoon. Kyseisille materiaaleille ei silti aina ole markkina- tai vastaanottopaikkaa, joka palvelisi työmaita kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Mitä pohjoisempaan Suomeen siirrytään, pelkästään materiaalien vastaanottopaikat vähenevät ja kuljetusmatkat pitenevät merkittävästi. Seurauksena on se, että esimerkiksi haitta-aineita sisältäviä materiaaleja voidaan joutua kuljettamaan jopa satoja kilometrejä, jotta ne saadaan toimitettua asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kauniin vihreä kiertotalousajatus vesittyy siis monesti logistiikan harmaista päästöistä.

Suomessa on juuri nyt käynnissä monia erilaisia pilottiprojekteja, joilla selvitetään syvällisemmin esimerkiksi rakennusosien uudelleenkäytön kysymyksiä. Nämä pilottiprojektit ovat tärkeä edistysaskel alalle, jotta kiertotaloutta saadaan vahvistettua. Pilottiprojektit ovat kuitenkin nimensä mukaisesti pilotteja eli kokeiluja, joiden tulokset eivät ainakaan vielä anna kouriintuntuvia suuntalinjoja toiminnalle.  

Tällä hetkellä purkuyrityksiä velvoitetaan lajittelemaan materiaaleja ja heidän vastuullaan on usein myös uudelleenkäyttökohteiden löytäminen. Todellisuudessa markkina on silti hyvin pieni, eivätkä tarjonta ja kysyntä kohtaa. Purkuhankkeiden tiukat aikataulut hankaloittavat tilannetta vielä entisestään. Ennen purkamista tehtävä, purkukohteen materiaalit selvittävä purkukartoitus, on yksi oljenkorsi haastavaan kysymykseen. Lisäksi purkuyrityksen mukaan ottaminen jo rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa edesauttaisi eri työvaiheiden suunnittelua ja kiertotalouden toteutumista kyseisessä hankkeessa. Yhteistyöllä päästäisiin todella pitkälle.    

Purettavien materiaalin kierrolle on siis olemassa jo joitain vaihtoehtoja. Myös tahtoa kiertotalouden edistämiseen löytyy. Ne isoimmat ja merkityksellisimmät askeleet ovat silti vielä ottamatta.

Kysy lisää asiantuntijalta!

Jasmin Karell
Ympäristöinsinööri
jasmin.karell@lotusdemolition.fi
+358 40 503 0395