Kunnalliselta jäteasemalta kiertotalouden raskaaseen sarjaan: esittelyssä Lotuksen uusi ja myös ensimmäinen ympäristöinsinööri Jasmin Karell

12.09.2022 – Uutinen

Kun Lotuksen päämääränä on olla rakennuspurkamisessa edelläkävijä myös ympäristövastuullisuuden saralla, on sen asiantuntemuksen oltava alan parasta ja ajan tasalla jatkuvasti. Kokemuksen mukanaan tuomat kannukset luovat tavoitteen toteutumiselle hyvän perustan, mutta menestyminen edellyttää myös toimeliaisuutta puhkuvia ja tiedonjanoa pursuavia nuoria ympäristöasioihin erikoistuneita asiantuntijoita. Heistä ensimmäinen yhtiön riveissä on ympäristöinsinööri Jasmin Karell.

– Neljä viikkoa on kohta täynnä ja hyvältä tuntuu. Olen tuntenut oloni todella tervetulleeksi.  Porukka toimistolla ja työmailla tulee käsi ojossa tervehtimään, Karell aloittaa hymyillen.

– Minusta on äärimmäisen upea juttu, että Lotus valitsi tähän pestiin juuri minut. Olen kiitollinen, että luottoa löytyy, vaikka minulla onkin vasta melko vähän työkokemusta varsinaisista inssin hommista. Yhtä kaikki, fiilikseni tulevasta ovat kaikin puolin positiiviset ja innostuneet, hän lisää.

Paitsi Karell työntekijänä myös koko ympäristöinsinöörin toimenkuva Lotuksella kiiltelee siis uutuuttaan.

– Yksinomaan ympäristöasioille omistettu insinöörin rooli on tosiaan meillä uusi. Koko rakennuspurkuala etenee nyt harppauksin kestävämpään suuntaan, ja Lotuksen päämäärä on olla tuon kehityksen kovin keihäänkärki etenkin materiaalien uudelleenkäytön saralla. Osaamista on talossa ollut jo ennestään paljon, mutta nyt sen määrä ja samalla myös merkityksellisyys nousee kokonaan uudelle tasolle, Lotuksen toimitusjohtaja Kimmo Palomäki avaa lyhyesti tuoreen rekrytoinnin taustoja.

”Jopa pientä positiivista perfektionistin vikaa”

Tiedon janoa, opin halua ja tekemisen paloa tosiaan – niitä Karellilta löytyy. Omien sanojensa mukaan joskus jopa hiukan liiaksi asti. Matematiikkalukiossa, Lahden ammattikorkeakoulun ja Kakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan linjoilla opintonsa suorittanut Karell tähtää sanojensa mukaan hommassa kuin hommassa aina rohkeasti riman yli, olipa se minkälaisissa korkeuksissa tahansa.

– Olen tunnollinen ja haluan perehtyä asioihin aina huolellisesti. En pelkää pykäläviidakoita ja tykkään etsiä tietoa. Tavoitteeni on olla tulevaisuudessa Lotuksella se henkilö, jonka puoleen ympäristöasioissa käännytään ja joka osaa aina myös vastata.

– Tykkään olla hyvä kaikessa mitä teen. Ja kyllä, jopa pientä positiivista perfektionistin vikaa saattaa joskus pulpahdella pintaan, Karell nauraa.

Haastattelussa Karellilla juttua riittää. Tulee hyvin selväksi, että uunituore lotuslainen on kaikkea muuta kuin tuppisuu. Tämä ominaisuus lienee tulevissa haasteissa valttia: ympäristöinsinööri tulee purkufirman arjessa viemään vastuullisen purkamisen ja kiertotalouden ilosanomaa eteenpäin sidosryhmille sekä huolehtimaan muun muassa siitä, että laki- ja asetusmuutokset viestitään selkeästi organisaation kaikille laidoille ja kentälle asti. Karellin ansiosta jokainen lotuslainen tietää siis jatkossa, mitä vaikkapa betonimurskeen EOW- eli End Of Waste -asetus käytännössä tarkoittaa ja mitä se Lotukselle merkitsee.

– Olen luonteeltani sosiaalinen ja avoin tyyppi. Tulen erilaisten ihmisten kanssa helposti toimeen ja osaan tuoda asiani innostavasti ja selkeästi esille. Kiertotalous on laaja-alaista yhteistyötä, ja siksi uskon, että nämä luonteenpiirteeni ovat vahvuuksia uudessa työssäni.

Kiertotalouden raskaaseen sarjaan

Karellin aiempaan työhistoriaan kuuluu useita erilaisia toimenkuvia jätehuollon parissa. Hänen ansioluettelostaan löytyy muun muassa projektityöntekijän ja asemanhoitajan pestit Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:ssä.

– Hyvin käytännönläheisiä juttuja on tullut tehtyä. Biojätteiden lajittelua, jätteiden vastaanottoa ja erilaisia asiakaspalveluhommia. Voisi sanoa, että olen tehnyt kiertotaloutta siellä ruohonjuuritasolla ihan käytännöllisimmässä muodossaan. Täällä Lotuksella sama kiertotalousteema jatkuu, nyt vaan aika lailla raskaammassa sarjassa.

Kiertotaloustekemisen mittakaava on Karellin tulevassa arjessa tosiaan hulppea: Lotuksen lajittelulavojen kautta kulkee vuosittain pelkkää purkubetonia keskimäärin 200 000 tuhatta tonnia – metallit, puu ja muut jätejakeet siihen päälle.

– Rakentamisen kiertotaloudella on todella suuri potentiaali vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. On hienoa päästä siihen mukaan ihan käytännössä. Sen mitä olen tähän mennessä päässyt meidän työmailla käymään, olen ollut tosi vaikuttunut siitä, miten tehokkaasti ja jouhevasti jakeita lajitellaan ja miten paljon asiaan liittyvää osaamista täältä löytyy. Odotan innolla, että pääsen oppimaan uutta.

Purkutyömaa ja purkaminen ovat tosiaan monin tavoin erilaisia ”maailmoja” kunnalliseen jäteasemaan ja kotitalouksien jätteiden lajitteluun verrattuna.

– ­Itselleni purkuala on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea motivoiva uusi työelämän suunta. Oman mausteensa mukaan tuo vielä sekin, että yhtiömme on osa suurta pohjoismaista perheyritystä, joka toimii kaikkialla Suomessa. Enää ei tarvitse viettää päiviä samassa paikassa, vaan pääsee varmasti näkemään ja kokemaan uutta myös reissaamisen muodossa, Karell pohdiskelee lopuksi.

Jasmin Karellin TOP 3

Mikä on supervoimasi uudessa työssäsi?

”Olen periksiantamaton ihminen, joka sisäistää ja muistaa asiat helposti. Kun minulle annetaan tehtäväksi etsiä jokin tieto, niin sen teen”.   

Mikä on suosikkisi purkamisessa käytetyistä koneista?

”Sanotaan vaikka kaivuri! Se taipuu niin moneen eri käyttöön kauhaa, kouraa ja vaikka vasaraa vaihtamalla. On mielestäni ihailtavaa, miten tehokkaasti ja tarkasti niin isolla koneella voidaan lajitella jätteitä työmaalla. Totta puhuakseni, en kyllä tunne meidän konearsenaalia vielä kovin hyvin, eli suosikki todennäköisesti tulee vielä vaihtumaan moneen kertaan.” 

Mikä on mieleesi jäänyt purkukohde?

”Näitäkin kokemuksia on vielä aika vähän. Ylipäätään on ollut mielestäni mielenkiintoista päästä työmaille tutustumaan, miten rakennustavat ja rakenteiden materiaalit ovat erilaisia eri kohteissa ja miten ne ovat vuosien saatossa muuttuneet. 1960-luvun mummonmökissä oli perustukset isoja lohkarekiviä ja uudemmassa toimistorakennuksessa siistiä yhtenäistä betonia.”