Uudelleenkäyttökelpoiset rakennusosat purkukohteessa

Uudelleenkäyttökelpoiset rakennusosat ovat niitä purkukohteen tuotteita, jotka saadaan irti ehjänä ja joilla on jälleenmyyntiarvoa. Niiden ilmoittaminen ei ole toistaiseksi pakollista, mutta niiden selvittäminen kannattaa, ja se pitää päättää hankesuunnittelussa eikä työmaalla. Käydään läpi mitä kannattaa ottaa talteen, mitä se maksaa aikatauluna ja miten asia hoidetaan käytännössä.

Mitä uudelleenkäyttökelpoisilla rakennusosilla tarkoitetaan?

Ne ovat purkuvaiheessa ehjänä irrotettavia rakennustuotteita, joilla on jälleenmyyntiarvoa ja jotka voidaan asentaa uudelleen sellaisenaan.

Ero materiaalikierrätykseen on iso. Kierrätyksessä tuote murskataan raaka-aineeksi, uudelleenkäytössä se säilyy tuotteena. Jätehuollon etusijajärjestyksessä uudelleenkäyttö on kierrätystä edellä: ensisijaisesti vältetään jätteen syntymistä, syntyvä jäte valmistellaan uudelleenkäyttöä varten, ja vasta jos uudelleenkäytölle ei ole mahdollisuutta, jäte hyödynnetään materiaalina ja toissijaisesti energiana.

Onko uudelleenkäyttökelpoisista rakennusosista pakko tehdä ilmoitus?

Ei ole. Uudelleenkäyttöön soveltuvien, purkuvaiheessa ehjänä irrotettavien rakennustuotteiden ilmoitusvelvollisuutta ei toistaiseksi ole.

Tässä menee helposti sekaisin kaksi asiaa. Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys on pakollinen, ja sen ensimmäiseen osioon sisällytetään myös uudelleenkäyttöön soveltuvat rakennusosat ja materiaalit. Erillistä ilmoitusvelvollisuutta uudelleenkäyttökelpoisista tuotteista ei kuitenkaan ole. Rapu-tietojärjestelmään valmistellaan tätä varten vapaaehtoista ilmoitusmahdollisuutta.

Kiertotalouden ja vähähiilisen rakentamisen kannalta niiden selvittäminen kannattaa silti tehdä. Rapu-selvitykset on mahdollisuus jatkossa kytkeä vaihdanta-alustoihin materiaalihyödyntäjien tietoon, eli tulevaisuudessa tieto vapautuvista purkumateriaaleista ja uudelleenkäyttöön soveltuvista rakennustuotteista olisi mahdollista saada mahdollisten hyödyntäjien nähtäville.

Asia	Tilanne nyt
Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys	Pakollinen, jos purkumateriaalien määrä ei ole vähäinen
Uudelleenkäyttöön soveltuvat osat selvityksen osiossa 1	Sisällytetään purkumateriaaleihin
Erillinen ilmoitus uudelleenkäyttökelpoisista tuotteista	Ei velvollisuutta, vapaaehtoinen mahdollisuus valmisteilla

Mitä ehjänä purkaminen maksaa aikatauluna?

Rakennustuotteiden ehjänä irrottaminen edellyttää normaalista eli niin sanotusta rikkovasta purkutavasta poikkeavia purkumenetelmiä, ja se vaatii yleensä enemmän aikaa.

Tämä on se kohta, jossa moni hanke kompastuu. Jos uudelleenkäyttö keksitään vasta kun kaivinkone on jo pihassa, valinta on käytännössä tehty. Siksi hankesuunnitteluvaiheessa rakennusosien uudelleenkäyttö kannattaa huomioida omana vaiheenaan, jolle varataan aikaa ja jonka kustannus lasketaan auki. Vastapainona ovat jälleenmyyntiarvo ja pienempi jätemäärä.

Aikataulukeskustelu kannattaa käydä samassa palaverissa kuin purkutavan valinta. Ehjänä irrotettavat osat pitää tunnistaa etukäteen, koska työjärjestys muuttuu: talteen otettavat tuotteet irrotetaan ennen kuin rakenteita aletaan kaataa. Jos tämä vaihe puuttuu suunnitelmasta, se ei mahdu aikatauluun jälkikäteen.

Miten uudelleenkäyttö liittyy pakolliseen selvitykseen?

Uudelleenkäyttöön soveltuvat rakennusosat sisällytetään purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen ensimmäiseen osioon muiden purkumateriaalien kanssa.

Selvitys itsessään on pakollinen, kun hankkeessa syntyvien purkumateriaalien määrä ei ole vähäinen. Ohjeellisina raja-arvoina voidaan pitää kokonaispurkuhankkeissa 100 m² kerrosalaa ja korjaushankkeissa 10 tonnia rakennus- ja purkujätteitä. Selvityksestä säädetään rakentamislain (751/2023) 16 §:ssä sekä ympäristöministeriön asetuksella 1089/2024, ja se tehdään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Rapu-tietojärjestelmään, joka on ollut käytössä 1.1.2025 alkaen. Kun uudelleenkäyttö on mietitty valmiiksi, sama tieto palvelee sekä lupavaihetta että materiaalien myyntiä.

Kuka arvioi, kelpaako rakennusosa uudelleenkäyttöön?

Kunnon ja kelpoisuuden selvittämisessä kannattaa käyttää siihen perehtyneitä asiantuntijoita.

Arvio ei ole silmämääräinen. Osan pitää olla ehjä, irrotettavissa ilman vaurioita ja puhdas haitta-aineista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uudelleenkäyttöarvio tehdään samassa yhteydessä kuin muu kartoitus, jossa kohteen materiaalit ja haitta-aineet käydään läpi. Haitallisten aineiden turvallinen poistaminen kierrosta varmistaa myös sen, että kierrätys voidaan toteuttaa turvallisesti. Jos kohteesta on kuulunut tehdä asbestikartoitus, sen tulokset ohjaavat myös sitä, mitä voidaan ylipäätään ottaa talteen.

Mistä uudelleenkäyttökelpoisille rakennusosille löytyy ostaja?

Ostajia kannattaa etsiä tällaisia palveluita tarjoavien toimijoiden tai digitaalisten kauppapaikkojen ja Materiaalitorin avulla.

Sama koskee rakennuksesta poistettavia irto- ja kiintokalusteita, jotka jäävät hankkeissa usein kokonaan huomiotta. Ostajan löytäminen on helpointa silloin, kun tuotteet on tunnistettu aikaisin ja niistä on kunnollinen erittely. Purkumateriaalien huolellinen tunnistaminen mahdollisimman aikaisin hankkeen suunnitteluvaiheessa edistää etusijajärjestyksen toteutumista, ja rakennusten tunnustaminen materiaalipankeiksi luo mahdollisuuden edistää rakennusosien ja -materiaalien talteen ottamista ja uudelleenkäyttämistä.

Miten uudelleenkäyttö näkyy vähähiilisyydessä?

Uudelleen käytettyjen rakennustuotteiden valmistuksen tai uudelleenkäyttöön valmistelun hiilijalanjälki on nolla, ja se jätetään arvioinnin ulkopuolelle.

Sama pätee muilta työmailta ylijääneisiin tuotteisiin, vaikkei niitä olisi aiemmin käytetty. Huomioon otetaan kuitenkin näiden tuotteiden kuljetukset, asennukset, vaihdot sekä purkaminen ja sen jälkeinen kierrätys ja jätteenkäsittely. Kun rakennushankkeelle lasketaan ilmastoselvitys, uudelleen käytetty rakennusosa on siis laskennassa selvästi uutta tuotetta kevyempi. Tämä on yksi konkreettisimmista tavoista, joilla purkuvaiheen päätökset näkyvät uuden rakennuksen ympäristövaikutuksissa.

Yhteenveto ja seuraava askel

Uudelleenkäyttökelpoiset rakennusosat eivät ole vielä ilmoitusvelvollisuuden piirissä, mutta ne ovat jo nyt sekä rahaa että vähähiilisyyttä. Ainoa tapa saada ne talteen on päättää asiasta hankesuunnittelussa, varata ehjänä purkamiselle aikaa ja teettää kelpoisuusarvio asiantuntijalla.

Me käymme kohteen läpi ennen purkua ja kerromme suoraan, mikä kannattaa irrottaa ehjänä ja mikä ohjautuu materiaalikierrätykseen. Lue myös mitä tarkoittaa vastuullinen purku ja tutustu purkukartoitukseen.

Kysy lisää: Timo Jalonen, johtava valtakunnallinen asiantuntija, 050 303 8586, timo.jalonen@lotusdemolition.fi.

Usein kysyttyä

Mitä eroa on uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä?

Uudelleenkäytössä tuote säilyy tuotteena ja asennetaan uudelleen. Kierrätyksessä materiaali hyödynnetään raaka-aineena. Etusijajärjestyksessä uudelleenkäyttö on kierrätystä edellä.

Pitääkö uudelleenkäyttökelpoiset osat ilmoittaa viranomaiselle?

Erillistä ilmoitusvelvollisuutta ei toistaiseksi ole. Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen ensimmäiseen osioon sisällytetään kuitenkin myös uudelleenkäyttöön soveltuvat rakennusosat ja materiaalit.

Miksi ehjänä purkaminen maksaa enemmän?

Se edellyttää rikkovasta purkutavasta poikkeavia menetelmiä ja vaatii yleensä enemmän aikaa. Kustannus kannattaa laskea auki hankesuunnitteluvaiheessa yhdessä jälleenmyyntiarvon kanssa.

Mistä uudelleenkäytettäville osille löytyy ostaja?

Tällaisia palveluita tarjoavien toimijoiden kautta sekä digitaalisilta kauppapaikoilta ja Materiaalitorista. Sama koskee irto- ja kiintokalusteita.

Kannattaako uudelleenkäyttöä miettiä korjaushankkeessa?

Kannattaa. Korjaushankkeissakin syntyy purkumateriaaleja, ja niiden tunnistaminen aikaisin suunnitteluvaiheessa edistää etusijajärjestyksen toteutumista.